14.02.2012 | Piristävää Tšehovia?

Going to read some #Chekhov. Nothing cheers me up like stories about suffering Russian peasants in the 19th century.

— Monica Krantz (@monica_krantz) February 14, 2012

21.12.2011 | Novellisuomennokset graafeina

Tein muutaman graafin Tšehovin kertomusten, tai novellien, ensisuomennoksista. Kuvat perustuvat tilanteeseen, jossa tiedossa on 524 julkaisukertaa 202 alkuteoksesta. Tässä ensisuomennokset eri vuosikymmeninä:



1890-luvun sanomalehdissä ilmestyneiden suomennosten jälkeen kertomusten ensisuomennokset tekivät aikamoisen hyppäyksen. Sanomalehdissä kertomuksia ilmestyi edelleen, mutta 1900- ja 1910-luvulla ilmestyivät myös ensimmäiset kokoelmat Seppäsen ja Silvannon suomentamina. Sotien jälkeiset korkeat pylväät sisältävät Lehmosen, Savolaisen ja Konkan kokoelmissa ilmestyneet uudet ensisuomennokset.

Seuraavaksi ensisuomennosten kertymä kumulatiivisesti:



Ensimmäisen kuvan pylväät näkyvät tietysti tässäkin jyrkimpinä nousuina. Kiinnostavaa ja ehkä yllättävääkin on se, että jo vuoteen 1920 mennessä oli suomennettu 50,5 prosenttia Tšehovin kaikista suomennetuista novelleista.

Seuraavaksi katsotaan, mitä on milloinkin suomennettu. Novellit on jaettu Hingleyn (A New Life of Anton Chekhov, 1976) esittämää jaottelua löyhästi mukaillen kuuteen eri vaiheeseen. Vaiheet I ja II ovat Tšehovin varhaiskautta, vuosina ilmaistuina 1880–1884 ja 1885–1888. Vaiheet III–VI ovat Tšehovin "kypsän kauden" teoksia, vuosina ilmaistuina 1888–1892, 1893–1896, 1897–1900 ja 1900–1904. Vaiheet eivät vastaa täsmälleen Hingleytä, joka jakaa varhaiskaudenkin neljään osaan. Lisäksi Hingley siirtyy vaiheesta toiseen myös kesken kalenterivuoden.



Tšehov julkaisi lukumääräisesti eniten varhaiskautenaan, ja se näkyy myös suomennoksissa kaiken matkaa. Aivan ensimmäiset suomennetut novellit olivat lähes pelkästään varhaiskauden töitä. Vuoteen 1910 mennessä vain kaksi kypsän kauden kertomusta oli suomennettu. Uusia varhaiskauden ensisuomennoksia riitti reippaasti vielä 1950-luvulle. Vasta 1960- ja 70-luvuilla ne olivat vähemmistönä.

Jos katsotaan suomennosten jakaumaa, taas vaiheittain, Tšehovin kaiken fiktiivisen proosan (Hingleyn termein "narrative fiction and associated material") jakaumaan verrattuna, huomataan selvä ero:



Erossa ei taida olla ihmeteltävää. Varhaiskauden tuotanto sisältää varsinaisten novellien ohella muodoltaan niin kirjavaa ja usein vielä paikkaan ja aikaan sidottua materiaalia, ettei niiden kääntäminen ole tullut kysymykseen. Vasta aivan viime vuosina on esimerkiksi englanniksi ilmestynyt joitakin varhaiskauden muun materiaalin käännöksiä.

Mutta kun suomennosten jakaumaa verrataan Tšehovin koottujen teosten sisältämien novellien jakaumaan, tilanne on toinen:



Nyt kuvat ovat lähes identtiset. Ei tuossakaan taida olla ihmeteltävää. Koottuihin valikoituivat Tšehovin parhaimmiksi arvioimat työt. Lisäksi koottujen teoksien laitoksesta on kääntäjien varmaankin ollut helpompi löytää käännettävää kuin aiemmista yksittäisistä kokoelmista ja varsinkin lehdistä ja aikakauskirjoista, jotka olivat alkuperäisiä julkaisufoorumeita.

12.12.2011 | Video: Chekhov the ecologist

Deen Timbuktu-blogista löysin tämän lyhyen pätkän Louis Mallen erinomaista Vanya on 42nd Street -elokuvaa.



Pätkässä esiintyvät – puhumaanpuhkeamisjärjestyksessä – hienot näyttelijät Larry Pine, Julianne Moore, Wallace Shawn ja Brooke Smith.

Ekologi-Tšehov ilmenee tietysti Astrovin pitkässä repliikissä, jossa hän puhuu puiden ja metsien suojelun puolesta, metsien suotuisasta vaikutuksesta luontoon, ilmastoon ja ihmiseenkin. Sonja nousee puolustamaan ja tulkitsemaan ihailemaansa Astrovia, Vanjan reaktiot näyttävät, hmm, mielenkiintoisilta.

Tšehovin metsämietteitä uudemman tiedon kannalta on arvioinut metsäprofessori Matti Leikola kirjoituksessaan "Anton Tšehovin ajatuksia metsien hoidosta", joka ilmestyi Parnasson numerossa 1/1984.

09.12.2011 | Kumissia ja kohtaloita

Clicky kertoo, että Sali n:o 6 -kertomuksen sivua on parin päivän aikana katsottu kummallisen monta kertaa. Ehkä kaukaa haettua, mutta mieleen tuli, voisiko syynä olla Jussi Niemeläisen kolumni Hesarin ruokasivuilla eilen.

Niemeläinen on Hesarin Moskovan-kirjeenvaihtaja. Kolumnin aiheena on Venäjällä nautittavat erikoiset ruoat ja juomat. Yksi erikoisuus on kumissi, käynyt tammanmaito. Esimerkiksi Kirgisiassa kumissilla uskotaan olevan terveysvaikutuksia. Se puhdistaa ruumista ja hoitaa kaikenlaisia vaivoja. Niemeläinen kirjoittaa:

Näihin selityksiin uskoi ainakin venäläiskirjailija Anton Tšehov, joka kertoman mukaan aloitti kumissikuurin vuonna 1901 parantuakseen tuberkuloosista.

Tšehov todella kokeili kumissia. Hän teki puolentoistatuhannen kilometrin pituisen matkan, oikeastaan häämatkansa, Ufan provinssiin kumissihoidon takia, joi neljä pulloa juomaa päivässä ja lihoi parissa viikossa viisi kiloa. Ei hän sillä tietenkään parantunut, eikä olo parantolassa miellyttänyt häntä. Kahden kuukauden mittaiseksi aiottu hoito katkesi puolessa välissä Tšehovin saatua tarpeekseen, ja hän lähti vaimonsa kanssa sellaisella kiireellä että unohti passinsa parantolaan.

Lääkärin kohtalo – kuolla sairauteen, jota hänen lääketieteensä ei osannut parantaa juuri kumissia kummemmin. Ehkä siitä on kolumnin lukeneiden mieleen juolahtanut kertomus Sali n:o 6, jonka ensimmäisen suomennoksen nimi on Lääkärin kohtalo eli sairaalan n:o 6 ja jonka päähenkilön kohtalona on kuolla mielisairaaksi julistettuna ja kaltoin kohdeltuna potilaana omassa sairaalassaan.

Pikkasen vähemmän kaukaa haetuksi arvelun tekee se, että Niemeläisen kolumnia mainostettiin Hesarin A3-sivun yläreunassa, ja se on kyllä varmasti huomattu.

- - -

Lääkärikollegansa Nikolai Korobovin ottamassa kuvassa Tšehov on Melihovossa Mašan huoneessa toipumassa pahasta verensyöksystä, jonka hän sai kesken ravintolaillallisen maaliskuussa 1897. Ravintolasta Tšehov kiidätettiin Slavjanski basar -hotelliin, siihen samaan josta Talonpoikia-kertomus alkaa. Tšehovin keuhkoista tuli verta koko yön, mutta paikalle kutsutun lääkärin kehotuksista huolimatta hän ei suostunut menemään sairaalaan.

24.11.2011 | Tšehovia aamutuimaan

Googlen kanssa törmättiin Saran kirjat -blogiin, jossa tänä syksynä on esitelty ja keskusteltu Nainen ja sylikoira -novellista. Sara on lukenut kertomuksen Aamupäivän novelli -projektissaan, ja seuraavana Tšehovina piti ohjelmassa olla Rotkossa-novelli.

Aika tuhtia aamupäivään ainakin hitaalle herääjälle.